2 Kings 6
1 Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa meistumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas.
2 Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi jarakentakaamme sinne huone istuaksemme." Hän sanoi: "Menkää".
3 Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijasi kanssa". Hän sanoi:"Minä tulen".
4 Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivatpuita.
5 Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen.Niin hänhuusi ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!"
6 Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Ja hän näytti hänelle paikan.Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveennousemaan pinnalle.
7 Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös". Ja mies ojensi kätensä ja ottisen.
8 Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hänpalvelijainsa kanssa ja sanoi: "Siihen ja siihen paikkaan minä asetunleiriin".
9 Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: "Varo, ettetmene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne".
10 Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalanmies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellävaruillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
11 Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsuipalvelijansa ja sanoi heille: "Ettekö voi ilmaista minulle, kukameikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?"
12 Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: "Ei niin, herrani,kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelinkuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi".
13 Hän sanoi: "Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetänottamaan hänet kiinni". Ja hänelle ilmoitettiin: "Katso, hän onDootanissa".
14 Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon.He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.
15 Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos,niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Jahänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?"
16 Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, onenemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa".
17 Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hännäkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuorioli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.
18 Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa jasanoi: "Sokaise tämä väki". Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnönmukaan.
19 Ja Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikeakaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota teetsitte." Ja hän vei heidät Samariaan.
20 Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: "Herra, avaa näidensilmät, että he näkisivät". Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja henäkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.
21 Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: "Surmaankominä heidät, isäni, surmaanko heidät?"
22 Hän sanoi: "Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksimiekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidänsyödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo."
23 Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneetja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikäaramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.
24 Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsaja tuli ja piiritti Samarian.
25 Silloin syntyi Samariassa, heidän piirittäessään sitä, suurinälänhätä, niin että aasinpää maksoi kahdeksankymmentä hopeasekeliä janeljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä.
26 Ja kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan vaimohänelle ja sanoi: "Auta, herrani, kuningas".
27 Hän vastasi: "Jollei Herra auta sinua, niin mistä minä hankinsinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?"
28 Ja kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Tämä vaimosanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet tänä päivänä, niinsyömme huomenna minun poikani'.
29 Ja me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin toisenapäivänä hänelle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet'. Mutta hänpiilotti poikansa."
30 Kun kuningas kuuli vaimon sanat, repäisi hän vaatteensa,kävellessään muurin päällä. Niin kansa näki, että hänellä oli vaatteidenalla säkki, paljaalla iholla.
31 Ja hän sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan,Saafatin pojan, pää tänä päivänä jää hänen hartioilleen".
32 Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Jakuningas oli lähettänyt miehen edellänsä. Mutta ennenkuin sanansaattajatuli hänen luokseen, sanoi hän vanhimmille: "Näettekö, kuinka semurhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta päätä poikki? Mutta kunsanansaattaja tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte oven kiinnihäneltä.Eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?"
33 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänenluokseen ja sanoi: "Katso, tämä onnettomuus tulee Herralta; mitä minäenää odottaisin Herraa?"